Tällänen postaus on ollut jo kauan työn alla,ja nyt vasta tän tänne kirjottelen.Aloitetaan!Ensinnäkin alotettiin siitä kun olin noin 5-6 vuotias,ja haaveilin ikiomasta kanista.Kaksi vuotta kului kun ahkerasti opiskelin kaneista.Sitten minun serkkuni sai kanin,ja saisin ihan läheltä oman kanin!Olin aivan innoissani!En voi kuvailla sitä tunnetta,olin pelkkää iloa!Sitten sanoin siitä aidilleni,se vaan vastasi että:Hmm...voihan sitä miettiä.Minä muistan sen niiiin hyvin!Tulin vielä innokkaamaksi.Sitten koitti päivä,sellainen kuin heinäkuun 19 päivä,lähdettiin hakemaan minulle sopivaa kania,nimeltä Hobbybunnie's sunshine ( en oo ite keksinyt)mutta kuitekin.Mahassani oli perhosia,minua jännitti ja olin iloinen samaan aikaan!Sellaine n on aivan ihana tunne!:)Mentiin kani-aitaukselle.Minä näin heti jotenkin aivan erilaisen niistä(siellä olin niitä varmaan 20)en edes ehtinyt katsoa muita!Iines näytti ihan terveeltä ja hyvinvoivalta kiltltä kaninpoikaselta.Ensinnäkin se ei antanut omistajansa ottaa sitä häkistä,silloin minusta alkoi tuntua,että valitsinko oikein.Kunnes viimein heidi (se kasvattaja) sai iineksen kiinni,minä otin sen syliini.Sill tuntui kylki mielestäni epämuodostuneelta.Noh,en silloin tajunnut vielä oikein mitään,niin ajattelin vain että "no se varmaan vaan tuntuu kun se on vasta poikanen"eipä ollut niin.Käytiin sitten kun iines oli vuoden iässä,niin käytiin eläinlääkärissä,kun ei kylki vaiva mennyt ohi.Iines oli myös harvinainen siksi,koska se ei edes uskaltanut syödä jos katselin sitä.Se oli hyvin hyvin arka.Joskus minä oikeen itkin kun turhauduin niin paljon meidän "ystävättömään ysätävyyteen".EL totesi sen lantion olevan vääntynyt sen syntyessä.Minä en voinut uskoa korviani!Minä oikein monta kertaa mietin että "lantio vääntynyt!Se tästä vielä puuttui!En voi edes kirjottaa kuinka surullinen olin kun ajettiin 1,5h kotiin.Itkin ja pidin iinestä sylissäni koko matkan.Äääh,rupean kohta itkemään nyt oikeestikkin!En voi kuvailla sitä.Rupesin antamaan
nutri plus gel aina iïihaan pienen nökäreen sen ruokaan kerran päivässä että saisi ainakin massaa lisää.Kylki on alkanut jo vähän normalisoitua,mutta ei saa kyllä rasittaa liikaa.Mutta kolmen vuoden aikana meille on tullut niin hyvä side kun voi kahdella ihmisellä tai eläimellä ja ihmisellä olla!Ja enemmänkin!Laitan nyt vähän kuvia vuosien varrelta.
 |
| Meillä ekaa päivää! |
 |
| Ekat poikaset! |
 |
| 2011 |
 |
| 2012 |
 |
| 2013 |
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti